Äidin menettäminen... oppaasi, voimasi jokaisessa myrskyssä... on kipu, jota sanat eivät koskaan täysin sisällä. Se jättää sydämeesi tilan, jota on mahdoton täyttää. Mutta jopa tuon menetyksen painosta huolimatta pidän kiinni jostain syvemmästä... rauha siitä, ettei hän enää kärsi. Ei enää kärsimystä, ei enää surua... Vain rakkautta, valoa ja ikuista iloa. Tiedän, että hän on jälleen kokonainen, elossa tavalla, jota emme vielä ymmärrä, ja iloitsemassa taivaassa. Hän ei vain elänyt... hän opetti. Matkansa aikana hän näytti meille, miltä sitkeys todella näyttää. Miltä voima tuntuu, kun kaikki on raskasta. Mitä tarkoittaa horjumaton usko, jopa vaikeimpina hetkinä. Hän taisteli hyvän taistelun... eikä hän koskaan luopunut rakkaudestaan Jumalaan. Se on jotain, joka elää meissä, täällä lapsissa. Kiitos kaikille, jotka ovat ottaneet yhteyttä... Viestit, kutsut, kukat, rukoukset. Olet muistuttanut minua, etten ole tässä yksin. Että niin moni teistä ymmärtää tämänkaltaisen menetyksen... jotka kantavat sitä myös. Ja siinä on lohtua. Jumala todella asettaa oikeat ihmiset elämääsi, juuri silloin kun tarvitset heitä... Kannattelemaan sinua, istumaan kanssasi kivun keskellä ja muistuttamaan, että surussa et ole koskaan yksin. 🙏🏽🕊️